Jouluruno<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ja niin on taasen joulu, ja lumihahtuvat

ne taivahilta leijaa kuin perhot valkeat.

 

Niit enkel lapset pienet sirottaa yli maan,

kuin  taivaan ikkunoilla ne seisoo polvillaan.

 

Kas tuonne vielä vähän ja tuonne hiukkasen,

Hei vaan! Jo musta maa on pian vitivalkoinen.

 

Ja pienet enkel lapset käsiään taputtaa.

Ja Pietarin luo sitten ne juosta reputtaa.

 

Oi avaa oveasi, sa hiukan, hiukan vaan,

niin että joulun viedä me saamme maailmaan!

 

Ja Pietari hän hymyy, oveaan raottaa.

Mut älkää vilustuko! Pian kotiin joutukaa!

 

Ja niin kuin tähtein välke,

kuin paiste kuutamon

yökoltuissaan ne lentää.

Ne maassa kohta on.

 

Ne kulkee sormi suulla,

ne hiljaa hipsuttaa.

Avaimenreikäin kautta, ne salaa puhaltaa.

 

Ja katso, missä käy ne, siell ihme tapahtuu:

pois sieltä huolet väistyy, ja hymyyn menee suu.

 

Sydämet siellä syttyy

valohon, ilohon.

Ja siell on hyvä tahto ja siellä joulu on.

        Tämän Lauri Pohjanpään joulurunon myötä haluan toivottaa kaikille vierailijoille

            IHANAA JA RAUHALLISTA JOULUN AIKAA!