Kuluneella viikolla oli nykyisin ikävältä tuntuva, joka vuosi vääjäämättä eteen tuleva päivä. Minulla oli nimittäin syntymäpäivä. Olisipa ihanaa, jos asiasta voisi jotenkin kieltäytyä, "ei kiitos, tänä vuonna minä en tällä kertaa halua lisää vuosia". No, kuitenkin minä nyt käytin kyseistä juttua viisaasti hyväkseni. Pikkuisen vihjailemalla, netin ääreen mieheni houkuttelemalla, sopivia sivuja näyttämällä ja sormella osoittelemalla sekä ääneen selkeästi lausumalla: "tuo ois aika kiva ja tuo ja tuo..."

Ja mieheni olikin tosiaan niin fiksu, että älysi hienoiset vihjailuni. Tänä vuonna ei siis karttunut korukokoelmani, vaan tulikin tämmöiset synttärilahjat. Tää vanheneminen on sittenkin aika kivaa.

Pastakoneen hankinnassa mieheni oli tosissaan perehtynyt asiaan. Hän oli kuulemma käynyt jollain keskustelupalstallakin ja tiesi kertoa jostain massailijasta, joka ensin massailtuaan oli päättänyt kokeilla konetta sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli pastan tekoon. Kone oli tarkasti ensin tietysti putsattu. Kuinkas siinä sitten kävikään, kone alkoi suoltaa sisältään raidallista pastaa : ) Eli laite olkoon selkeästi joko askarteluvehe tai ruuanlaittomasiina. Mieheni kylläkin ilmoitti, että hän haluaisi kokeilla sitä pastaa ensin. Saas nähdä ehtiikö ennen minun askartelujani.

Mielenkiintoiselta näyttääpi, mukava päästä kokeilemaan. Jämäkkä varsi, johon voi kiinnittää työkaluja, helpottanee työskentelyä. Setti on tilattu nettiputiikista Ihan Kiva Kauppa.